Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

tiistai 30. elokuuta 2011

Ei militarismille (EF)

”Suomalaisen miehen täytyy käydä armeija” on meidän kulttuurimme intuitiotiivinen moraaliväite, joka kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kasvatuksesta. Eettisen preskriptivismin mukaan on olemassa kahden eri tason moraaliväitteitä: intuitiotiivisen tason ja kriittisen tason. Intuitiotiiviset moraalivalinnat ovat valintoja, joita ihminen tekee ajattelematta asiaa tarkemmin. Valinnan taustalla on kulttuurista ja kasvatuksesta imetyt arvot, joita ei ole kyseenalaistettu. Aina intuitiotiivisia moraalivalintoja tekevää ihmistä voidaan pitää moraalisena junttina. Kriittisen tason moraalitarkastelu taas kyseenalaistaa intuitiotiiviset moraaliväitteet ja tarkastelee moraalivalintaa monipuolisesti eri kanteilta ja lopullinen moraalivalinta syntyy syvällisen rationaalisen podintaketjun seurauksena. Olisipa kriittisen tason moraaliajattelijoita enempi!

Sota on tyypillisesti tila kahden valtion välillä. Valtioiden, joiden poliittiset johdot ovat ajautunut suureen riitaan keskenään. Monesti kahden sotaan ryhtyvän maan kansalaisilla eli yksittäisillä ihmisillä ei ole mitään vihaa toisia ihmisiä kohtaan ja monet eripuolilla rajaa asuvat ihmiset voisivat olla toistensa parhaita kavereita. Suurin osa ihmisistä tekee kuitenkin intuitiotiivisen moraalivalinnan, kun valtionjohto määrää heidät sotaan. Oikeastihan muutaman hengen valtionjohdot eivät voi pakottaa miljoonia ihmisiä tappamaan toisiaan, koska ei muutama ihminen saisi väkisin liikkeelle miljoonia sodan vastustajia. Toisin kuitenkin usein käy, koska sotimisen suhteen suurin osa ihmisistä on moraalisia juntteja, jotka tekevät moraalivalintansa intuitiotiivisesti ja ovat valmiita aiheuttamaan valtavasti pahaa eli tuskaa ja kärsimystä tuhansille ja tuhansille ihmisille.

Tajuaisipa suurin osa ihmisistä ajatella sotimisen oikeutusta kriittisen moraalivalinnan kautta. Miettiä mitä tuskaa se aiheuttaa ihmisille sekä omassa että vieraassa maassa. Tajuta, että siinä kylvetään vain pahaa. Sotaan osallistuva ihminen ei pelkästään tuhlaa elämäänsä, vaan raiskaa hyvyyttä. Jokainen, joka tappaa on tappaja. Ei sotilaan roolin taakse voi piiloutua ja sallia itselleen hirmutekoja. Moni ajattelee tässä vaiheessa kirjoitusta, että mitä olisi tapahtunut Suomessa 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940, jos kaikki ihmiset olisivat aseistakieltäytyjiä. Vastaus on, että koko talvisotaa ei olisi ollut, koska sen enempää venäläiset kuin suomalaisetkaan eivät olisi halunneet sotia. Historia olisi toisen näköinen, onnellisempi.

Pasifismin puolesta
30.8.2011
T.R.

maanantai 29. elokuuta 2011

400 metrin lajianalyysin ”luettelo”-versio (U)

• Reaktiovoima (Ground Reaction Force), joka on seurausta juoksijan maahan tuottamasta
  voimasta askelkontaktin aikana (Newton I: Jos kappale A kohdistaa kappaleeseen B tietyn
  suuruisen voiman, kohdistaa kappale B kappaleeseen A yhtä suuren, mutta
  vastakkaissuuntaisen voiman: Fab = Fba.
        ◦ Reaktiovoiman suuntaus optimaalisesti juoksijaa eteen päin vieväksi ← tekniikka
        ◦ Reaktiovoiman suuruus
                • Riittävä maksimivoimataso
                • Voimantuottonopeus (teho) ← Juoksija ei ehdi tuottaa askelkontaktin
                   aikana ”maximum maximorum”-voimaa. Ainoastaan suurimman
                   mahdollisimman voiman rajoitetussa voimantuottoajassa (maximum
                   force)
                • Maksimivoimatreeniä (suhteellinen voima valttia!)
                        ▪ perusvoimaa alle ainoastaan tarvittava määrä ja se hypertrofia,
                          jota aiheutetaan, suunnataan juoksulihaksiin
                        ▪ Ts. Kun maksimivoimapotentiaali koostuu lihasten
                           fysiologisesta poikkipinta-alasta ja myofibrilleiden tiheydestä
                           lihaksessa ja maksimivoimantuotto edellisen ja
                           hermolihasjärjestelmän neuraalisen ohjauksen (motoristen
                           yksiköiden rekrytointi, optimaalinen impulssitiheys ja
                           koordinaatiopatteri ← lihasten sisäinen ja välinen
                           koordinaatio) yhteistuotteenna, neljänsadan metrin juoksijan
                           tulee panostaa neuraaliseen puoleen voimaharjoittelussa (←
                           ettei kehonpaino kasva liikaa)
                • Nopeusvoimatreeniä (← Nopeiden lihassolujen rekrytointi.
                  Myosiinien raskaiden ketjujen vaihtuminen nopeampiin ← ATPaasi
                  entsyymit pilkkovat nopeammin ATP:tä ADP:ksi ja epäorgaaniseksi
                  fosfaatiksi ja myosiinien poikkisiltasyklejä aktiinifilamenttien kanssa
                  tapahtuu tietyssä aikayksikössä enempi → enempi voimaa tietyssä
                  rajoitetussa ajassa)
                • Lajivoimatreeniä (vastusvedot, loikat, ”laskuvarjo perässä”-juoksut
                  jne.), jotta saadaan yleisvoima muunnettua lajivoimaksi. Vasta tämän
                  transmutaation jälkeen parantuneista voima-arvoista on hyötyä
                  juoksemisessa.

• Nopeus

        ◦ 400m juoksijalla täytyy olla mahdollisimman hyvä nopeusreservi, jotta hän ei
          joudu juoksemaan maksiminopeudellaan koko matkaa ← pikajuoksuharjoittelua
        ◦ 400m = n. (100m ennätys + 1s)x4. Esim. satasen ennätys 11,2s: (11,2s +
          1s)x4 = 48,8s. N. 48,8s nelosen juoksija

• Nopeuskestävyys ja anaerobinen kapasiteetti

        ◦ 400m juoksussa energiantuotosta n. 70% tapahtuu anaerobisesti.
          Pääenergiantuottotapa on anaerobinen glykolyysi, jossa glukoosista
          muodostetaan ATP:tä ilman happea ja sivutuotteena syntyy maitohappoa
          lihaksiin, joka siirtyessään verenkiertoon muuntuu laktaatiksi. ATP-KP
          systeemillä (fosfageenimekanismilla) tuotetaan vain murto-osa 400m juoksun
          energiasta
                • Mahdollisimman tehokas anaerobisen glykolyysin toiminta
                  (glykolyysin reaktiohin osallistuvien entsyymien määrä ja aktiivisuus
                  huippuunsa, mm. fosfofruktokinaasin määrä ja aktiivisuus) ←
                  laktinen nopeuskestävyysharjoittelu eli ”happovedot” kisakauteen
                  valmistavalla kaudella + ehkä kreatiinimonohydraatin syöminen
                  (kasvattaa lihasten kreatiinifosfaattivarastoja ja ATP-KP-systeemi
                  toimii täten hieman pidempään ennen kuin kehon energiantuoton
                  pääpaino siirtyy anaerobiseen glykolyysiin → hapot iskee hieman
                  myöhemmin).
                • Mahdollisimman hyvä maitohapon ja laktaatin sietokyky.
                  Tärkeimmässä roolissa veren bikarbonaattipuskurit, joita avustaa
                  hengitys. Lihaksissa paikallisen puskuroinnin kemialliset puskurit eli
                  fosfaattipuskurit) → ”happovedot” kisakauteen valmistavalla kaudella
                  + ehkä natriumbikarbonaatti-lisäravinteen syöminen + ehkä
                  karnosiinin tuotantoa aktivoivan beta-alaniinin syöminen (vähentää
                  hapotustunnetta)

• Maksimaalinen hapenottokyky (sydämen minuuttitilavuuden (iskutilavuus x syke) ja

  valtimo-laskimo-happieron (lihassolujen aerobiseen energiantuottoon osallistuvien
  mitokondrioiden ja niissä sijaitsevien aerobiseen energiantuottoon osallistuvien entsyymien
  määrä)
        ◦ N. 30% 400m juoksun energiasta tuotetaan aerobisesti. Niinpä
          kestävyyskunto ei ole yhdentekevä ominaisuus 400m juoksijalle. ← PK-lenkkejä:
          Naisille Cooper vähintään 2900m ja miehille 3200m. Erillistä VK-treeniä
          ei siis tarvita. PK riittää + lajitreeneissä tuleva NK.
          (PK = peruskestävyys, VK = vauhtikestävyys ja NK = nopeuskestävyys)

• Tekniikka ja taloudellisuus

        ◦ 400m juoksussa taloudellisuus korostuu. Kaksi juoksijaa samalla
          fysiologialla saattavat juosta ihan eri aikoja, jos toisen juoksijan tekniikka on
          parempi. Ts. kovavauhtisen juoksun mekaaninen hyötysuhde täytyy saada
          mahdollisimman hyväksi ← alaktinen eli maitohapoton
          nopeuskestävyysharjoittelu ja erilliset juoksutekniikkaharjoitteet →
          koordinaatioharjoitteita, joissa juoksun osasia on pilkottu paloihin ja tekniikkaa
          treenataan paloissa. Juoksun taloudellisuus on hyvin spesifiä juoksuvauhdille.

• Voimakestävyys ja lihaskestävyys ← Lajiharjoittelun lisäksi erillisinä

   kestovoimaharjoitteina ← etenkin keskikropan voimakestävyys tärkeää, että juoksuasento
   kestää kasassa koko urheilusuorituksen ajan

• Hermostolliset refleksit ja lihasjännekompleksin kimmoisuus

        ◦ Elastisen energian varastoituminen lihasten jänteisiin ja lihasten
          sarkomeerien titiiniin ja elastisen energian hyväksikäyttö venymislyhenemis-
          sykluksessa ← loikat, aitahyppelyt, pudotushypyt
        ◦ Lihasspindeleiden voimantuottoa fasilitoivien venytysrefkesien optimoiminen
          ← loikat, aitahyppelyt, pudotushypyt
        ◦ Golginjänne-elimien voimantuottoa inhiboivien golginjännerefleksien
          minimoiminen ← loikat, aitahyppelyt, pudotushypyt

• Liikkuvuus

        ◦ Riittävä liikkuvuus mahdollistaa rentouden ja juoksuun vaadittavat
          liikelaajuudet (lonkkaniveleeseen vaikuttavien lihasten lihasjännekompleksin
          liikkuvuus avainasemassa juoksemisessa)
        ◦ Ehkäisee vammoilta → Jos urheilija joutuu urheilusuorituksen aikaan
          liikkumaan liikkuvuutensa äärirajoilla, on riski vammautumiseen suuri
                • Liikkuvuuden varatila tulee löytyä eli urheuilijan nivelen liikelaajuus
                  tulisi olla suurempi ulkoisesti avustetussa venytyksessä kuin omalla
                  lihasvoimalla toteutetussa
        ◦ ← Säännöllinen venyttely (sekä staattinen että dynaaminen). Jos jäykkä
          yksilö, myös erilliset pitempiä venytyksiä sisältävät liikkuvuusharjoittelut
          suotavia.

• Palautuminen (Urheilijan pyhä kolminaisuus: *treeni, ravinto ja lepo)

        ◦ 8h yöuni, lepopäivät. Ennen kaikkea aktiivinen palautuminen (verryttelyt ja
          kevyt aerobinen), mutta myös psyykkeen kannalta välillä passiivinen lepo.
          Ravinto.

• Ravinto (*osa Urheilijan pyhää kolminaisuutta)


• Henkinen suorituskyky ja kyky sulauttaa fyysinen ja psyykkinen energia yhteen

        ◦ ← Hyvät teenit, kisakokemus, ajatteleminen ja ajatusten miettiminen,
          henkilökohtaisen urheilu- ja kisafilosofian luominen, asioiden mittaakaavaan
          pistäminen, priorisointi (suuremman hyvän periaate valinnoissa eli ei sorru
          pieneen nautintoon, jos se on este tai hidastaa suuren nautinnon
          saavuttamista)

Laadittu elokuussa 2011 alle kahdessa tunnissa

T.R.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Työhön tuhlattu elämä (EF)

On surullista, että joka viikko suurin osa ihmisistä tuhlaa 40h elämästään eli tuosta ajanjaksosta syntymän ja kuoleman välillä. Tuosta ajanjaksosta, jonka aikana koetun onnen määrän tulisi ratkaista lopputili. Lopputiliä ei kannattaisi mitata maallisena omaisuutena tai täytettyjen ulkoa päin tulleiden velvollisuuksien määränä. Elämän lopputili kannattaisi mitata koettuna onnellisuutena ja sisään päin kummunneiden intohimojen toteutumisena.

Elämä kannattaa käyttää mielestäni itsensä henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen ja hauskan pitoon ja rakastamiseen ja yleensä ottaen kaikkeen yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvän luontiin sekä pahan kitkemiseen.

Tämän kirjoituksen otsikko ja ensimmäinen virke viittaavat nykyisten länsimaisten ihmisten käytäntöön käyttää 40h viikottaisesta ajastaan kapitalistisen koneiston palvelemiseen. Ihanneyhteiskunnassa ihmiset tekisivät työtä yhteisen hyvän eteen. Tällaista järkevää työtä nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa valitettavasti tekevät yhä harvemmat. Toki sellaisiakin ammattikuntia löytyy, kuten opettajat, lääkärit ja muut hoitoalan työntekijät.

Ihminen tarvitsee onnellisen elämän mahdollistavaksi pelikentäksi puhdasta ja terveellistä ruokaa, katon pään päälle, kulttuuria ja terveyspalveluita terveyden pettäessä. Näitä perustarpeita on nyky-yhteiskunnassa puksuttava kapitalistinen koneisto laitettu tuottamaan kuitenkin kehnonlaisesti. Nykyinen kapitalistinen järjestelmä tuottaa paljon kaikkea epäolennaista ja turhaa, mutta perustarpeet se tyydyttää kehnosti.

Turhaa tavaraa kapitalistinen koneisto tuottaa yllin kyllin luoden ihmisille uusia keinotekoisia tarpeita, kuten uuden syystakin ostamisen joka syksy, vaikka laadukas syystakki kestäisi vuosikymmeniä. Turhaa tavaraa tuottaessaan kapitalistinen koneisto tuhoaa säälimättä luontoa ja maapallon rajallisia luonnonvaroja. Kapitalistista koneistoa pyörittää ihmisen keksimä arvon mitta, raha.

Rahan ja turhan maallisen omaisuuden palvonta saa kapitalistisen koneiston monet toiminnot vääristymään toimintojen moraalisesti järkiperäisestä ideasta. Esimerkiksi ruoantuotannon ja välityksen tulisi eettisesti järkevästi ajatellen tuottaa mahdollisimman monelle ihmiselle terveellistä ja puhdasta ravintoa riittävästi. Kapitalistinen koneisto on kuitenkin onnistunut pääsemään pisteeseen, jossa ruokakaupat ovat täynnä makro- ja mikroravinnekoostumukseltaan ihmiselle epäterveellistä ruokaa. Lisäksi prosessoidut valmisruoat on maustettu lisäaineilla, joiden pitkittäiset sekakäyttötutkimukset on jätetty välistä samasta syytä kuin ruokakaupan valikoiman huonous: Toiminnan taustalla ei ole moraalista periaatetta tuottaa ihmisille hyvää ruokaa, vaan toiminnan taustalla on raha ja taloudellinen voitto. ”Tuotetaan tuotteita, jotka myy. Ei tuotteita, jotka ovat hyväksi ihmiselle.” on nykyaikaisen kapitalistisen ruoantuotantojärjestelmän motto tehoviljelyineen ja torjunta-aineineen.

Miksi olla 40h viikossa palvelemassa järjestelmää, joka tuhoaa luontoa, kylvää ihmisiin epäonnea ja palvelee rahaa sekä utopistista ikuista taloudellista kasvua, siitä huolimatta, että jälkiteollisissa yhteiskunnissa taloudellisen hyvinvoinnin lisääntyminen ei ole enää pitkään aikaan lisännyt ihmisten onnellisuutta, pikemminkin päin vastoin. Miksi ei käyttäisi enemmän aikaa haaveidensa ja onnea tuottavien tavoitteidensa toteuttamiseen, rakastamiseen ja yhteisen hyvän rakentamiseen? Moni kaupankassakin olisi voinut joka vuosi käyttää 1762,5h (47vk x 37,5h) elämästään itsensä henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen, rakastamiseen sekä yhteisen hyvän luomiseen. Nykyaikaisella ihmisten kokonaistyöpanoksella, josta suurin osa valitettavasti kuluu neutraalien tai epäeettisten päämäärien eteen päin vientiin, voitaisiin saada aikaiseksi valtavasti hyvää, jos aika käytettäisiin esimerkiksi filosofiseen pohdiskeluun, urheilemiseen, rakastamiseen, luomuviljelyyn ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Perustarpeet reilusti tyydyttävä paljon nykyistä onnellisempia yksilöitä sisältävä yhteiskunta voitaisiin saada varmasti aikaiseksi sillä, että jokainen yksilö käyttäisi esim. 4h joka arkipäivä yhteisen hyvän edeksi puurtamiseen (uuden valtiomallin työtä) ja käyttäisi loput valveilla olotunnit itsensä henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen, hauskanpitoon ja rakastamiseen.

28.8.2011
T.R.

Johdanto Urheilublogiin...(U)



Urheilublogissa tulen julkaisemaan mm. vapaamuotoisia lähdevapaita lajianalyysejä sekä pohdintoja ihmiskehon suorituskyvyn rajoista ja niihin pyrkimisestä. Lisäksi urheilun henkiseen puoleen katsahdetaan varmasti silloin tällöin pääpainon kuitenkin pysyessä fyiologisten ja anatomisten faktojen argumentoimassa pohdinnassa. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa liikuntabiologiaa. Ts. tietoa fyiologiasta, kuormitusfysiologiasta, anatomiasta, valmennus- ja testausopista sekä biomekaniikasta kertyy koko ajan opintojen parista. Itse kilpailen ja harjoittelen tavoitteelisesti toistoleuanvedon ja lisäpainoleuanvedon parissa sekä sen lisäksi harrastan paljon monipuolista liikuntaa pääpainona yleisvoimailu ja aerobinen peruskuntopainotteinen harjoittelu.

28.8.2011
T.R.

Johdanto ”Elämänfilosofiaa”-Blogiin (EF)



Blogin tarkoituksena on pohtia nykyisiä ja vaihtoehtoisia toimintatapoja yhteisöissä, yhteiskunnassa ja yksilöinä. Toimintatapojen tulisi mielestäni maksimoida ihmisen onni, niin yksilön kuin yhteisönkin. Näin ei kuitenkaan monesti ole. Siksi pureudun blogissani nykyisten toimintatapojen epäkohtiin. Noihin epäkohtiin, joissa toimitaan joko irrationaalisesti tai rationaalisen toiminnan päämäärä on väärä. Siis vakavien argumenttien valossa väärä, ei pelkästään mieltymyksieni valossa. Koitan myös tarjota vaihtoehtoisia toimintamalleja huonoille toimintamalleille. Siis nimenomaan rationaalisesti argumentoituja parempia toimintamalleja, ei vain minun mielestäni parempia.
Hauskoja lukuhetkiä sekä mietiskelyn iloa!

28.8.2011
T.R.